Miehen Linja toteutti neljännen kerran Miehen Linjan Dialogifoorumin, jonka teemana oli ketä me pelkäämme ja miksi? Tilaisuuteen osallistui eri järjestöjen sekä kaupungin työntekijöitä.

Dialogifoorumissa keskusteltiin median vaikutuksesta ennakkoluulojen ja asenteiden muodostumiseen maahanmuuttajia kohtaan. Ihmisillä on tapana tehdä lokerointia ja yleistyksiä. Media tiedottaa asioista, mutta voi jättää yksityiskohtia pois siitä syystä, että niitä ei pidetä merkittävinä tai kiinnostavina. Pois jääneellä tiedolla on kuitenkin merkitystä lukijoiden muodostamiin käsityksiin maahanmuuttajista. Ihmiset muodostavat fantasioita todellisen tiedon sijaan. Yhden tai muutaman ihmisen toiminnat vaikuttavat kuvaan siitä, minkälainen ihminen on, jos hän tulee eri maasta. Jos ihmiset keskustelisivat eri maista tulleiden kanssa heidän tavoistaan, tietoisuus lisääntyisi, mikä voisi auttaa erilaisten stereotypioiden sekä ennakkoluulojen ennaltaehkäisemisessä. Valitettavasti avoimelle keskustelulle ei mahdollisuutta nykyään median suuren vaikutuksen vuoksi. 

Median lisäksi kohtaamisen merkitys nousi keskusteluissa esille. Foorumin julkilausumaksikin muodostui ihminen ihmisenä sekä ihminen ihmisten asioilla. Työntekijän kohdalla tarkoitetaan rinnalla kulkeminen eikä perinteistä vastakkainasettelua. Työntekijöiden tulisi myös keskustella maahanmuuttajien kanssa Suomen viranomaisten roolista, maahanmuuttajan tavoista sekä siitä, millä tavalla maahanmuuttaja haluaisi, että hänestä puhutaan. Moni maahanmuuttaja ei luota viranomaisiin, koska omassa maassa viranomaiset ottavat esimerkiksi lahjuksia vastaan. Työntekijän tulee muodostaa luottamus maahanmuuttajan kanssa ja siksi yhteiset keskustelut ovat merkittäviä. Ne lisäävät sekä työntekijän että maahanmuuttajan tietämystä. 

Olen ollut Lyömättömällä Linjalla harjoittelussa 13 viikkoa ja huomannut todeksi sen, että asioista keskustelemisella on todella merkitystä. Oma käsitykseni maahanmuuttajista on muuttunut tämän vuoden aikana, kun olen tutustunut heihin paremmin ja oppinut uutta. Suurin osa omista ennakkoluuloistani ja asenteistani on muodostunut median kautta. Ketä me pelkäämme ja miksi? voisi liittää myös muitakin kysymyksiä. Mistä pelko saa alkunsa? Miksi pelkäämme? Onko kyse tietämättömyydestä, traumasta vai opitusta asiasta? 

Ketä sinä pelkäät ja miksi? Mieti asiaa ehkä sinulle selviää jotain uutta itsestäsi.

Heini

Lyömättömän Linjan kesäsijainen

Naistenpäivää alettiin viettää 1900-luvun alussa. Vuonna 1975 Yhdistyneet kansakunnat julisti päivän naisten oikeuksien päiväksi[i]. Amnestyn Suomen osasto ja Ensi- ja turvakotien liitto kampanjoivat tällä viikolla (ja aina) tyttöjen ja naisten väkivallattoman tulevaisuuden puolesta. Voit olla väkivallattomuuden puolella allekirjoittamalla Naistenviikko -sivustolla kannanoton tai lahjoittamalla. Ennen kaikkea voimme kaikki olla mukana rakentamassa tulevaisuutta käyttäytymällä väkivallattomasti.

Väkivallattomuustaidot ovat pitkälti tunnetaitoja sekä itsestä ja toisista välittämistä. Ne ovat taitoa puhua tunteista ja toiveista sekä ratkaista ristiriitoja neuvottelemalla. Kunnioittamalla itseämme ja toisiamme luomme väkivallatonta elinympäristöä kaikille espoolaisille. Tarvitsemme tunnetaitoja jokaisessa ihmisten välisessä kohtaamisessa, sillä ihmiset käyvät tunteilla. Sanotaan, että tunne on aina tosi. Varmasti näin onkin, mutta onko ajatus tunteen taustalla tosi? Jos päähän putkahtaa ajatus, että tuo toinen ihan tahallaan ja pahuuttaan teki minulle väärin, niin onko se totta? Vai kävikö ehkä niin, että hänellä oli paha mieli ja hän lipsautti surkeutensa ulos hyökkäävästi. Huonoista kohtaamisista pääsee eteenpäin kertomalla, että loukkasit minua ja kysymällä, harmittaako sinua joku asia. Se, että oman loukkaantumisen läpi kykenee puolustamaan itseään kauniisti ja huomaamaan toisen pahan mielen, on timanttinen taito.

Älä välitä - on huonoin neuvo ikinä. Totta kai me välitämme siitä, mitä toiset sanovat, miten he katsovat ja kohtelevat meitä. Mitä läheisempi ihminen meille on, sitä enemmän välitämme. Mikään ei murskaa sydäntä, luottamusta ja koko olemistamme niin kuin se, että meistä ei välitetä. Tai vielä pahempaa: kohdellaan väkivaltaisin sanoin ja teoin, mitätöiden koko olemassaolomme. Elämä on sarja kohtaamisia, hetkellisiä ja elämänmittaisia. Meidät muistetaan lopulta vain siitä, miten kohtelimme toisia. Mikä tunne tulee, kun sinä tulet ja sinä lähdet? Välititkö?

Salla Hyvärinen
väkivaltatyön asiantuntija

Espoossa vietetään väkivallatonta viikkoa. Lähisuhde- ja perheväkivaltatyön asiantuntijoita meiltä ja kaupungin Omatila –palvelusta on tavattavissa perjantaina 9.3.2018 Ison Omenan palvelutorilla klo. 12–16. Tarjolla on kahvia, keskusteluja ja yhdessä tekemistä.

[i] United Nations. 2018.

We all have, at some point in our lives, difficult periods that can bring us down. Finding the best coping mechanisms and inner strength within ourselves will help us to overcome challenges, and that can be crucial for one’s survival. I often think of my own grandparents, their lives and life experiences in order to get inspiration, power to go on, inner peace and perspective on life and humanity, if I am having difficult times myself. This helps me personally. I cherish my grandparents’ legacy, their life journey, their wisdom and attitude towards life.

My grandmother was born in Jamaica in 1918 and came over to England by a ship in the Windrush era in the early 1950’s, as Britain’s industries needed labour force. She left her native homeland to start a fresh new life in a new country, with no idea of what lied ahead of her. She came alone with one suitcase only and had no place to go. Societal racism was highly visible, for example, there were signs saying “No blacks, No Irish and No dogs allowed” in front of buildings. She must have been frightened, uncertain and worried of her future.  I am certain that she also suffered from verbal abuse, direct and hidden racism, cultural ignorance, psychological violence and possibly other forms of mistreatment.

How did she survive all this? Where did she find her strength to get through all this?  What was her driving force?  My grandmother has never complained to me about those difficult times she encountered.  It makes me think of what was going through her mind at that time. How strong was she really?  Little did she know of her future at that point.

I suppose quite soon after she arrived, she met my grandfather in a communal housing unit where they both lived and where black people were allowed to find accommodation. They fell in love and today there are over 100 of us around the world as a result of their love for one another. I am one of them and I feel as I belong to a family of survivors. I consider myself as extremely lucky.  This gives me strength to go through my own struggles during difficult times.

In a few months’ time, my family and I will be celebrating my grandmother's 100th birthday in London and as a tradition Her Royal Highness; the Queen Elizabeth II will send her a personal birthday card to congratulate her.  I know this is the highlight of the year for my grandmother.  My highlight of the year will be to celebrate our strong and wonderful grandmother together with my diverse and multicultural loving family.

 "We need to give each other the space to grow, to be ourselves, to exercise our diversity. We need to give each other space so that we may both give and receive such beautiful things as ideas, openness, dignity, joy, healing, and inclusion.”  - Max de Pree-

Dwayne Woodroffe
Väkivaltatyön asiantuntija
Lyömätön Linja Espoossa ry

Vuosi on lopuillaan ja joulu aivan nurkan takana. Itse vasta aloitin Lyömätön Linja Espoossa ry:ssä, mutta tulevat pyhät pistävät heti miettimään monia perheitä ja parisuhteita. Perinteisesti joulu merkitsee suomalaisille perheen yhdessäoloa, rauhoittumista sekä antamisen ja saamisen iloa. Jouluun mielletään kuuluvaksi erilaisia perinteitä, hyvää ruokaa ja juomaa. Joulun aika toimii myös keinona rauhoittua ja rentoutua pyhien ajan - raskaan vuoden jälkeen.

Joulurauha on suomalaisille tuttu perinne sen julistamisen kautta, joka on toteutunut jo vuosisatojen ajan jouluaattona klo 12. Joulurauhan julistaminen juontaa juurensa vanhasta pohjoismaisesta lainsäädännöstä, jonka avulla pyrittiin ehkäisemään levottomuuksia ja takaamaan valtakunnallinen rauha 20 päivän ajan jouluaatosta alkaen. Aina vuoteen 1889 asti joulun aikana toteutuneista rikkomuksista annettiin joulurauhan takaamiseksi suuremmat rangaistukset kuin muulloin.

Valitettavasti joulurauhan julistuksesta tai perheenjäsenten toiveista huolimatta joulun rauhallinen tunnelma jää kaukaiseksi haaveeksi monissa perheissä. Jouluun kohdistuu odotuksia, toiveita sekä paineita.  Lisäksi pyhät vaikuttavat perheenjäsenten tapaan kohdata toisiaan, kun yritetään keksiä yhteistä tekemistä eikä kotoa juuri poistuta tuulettumaan. Näistä syistä johtuen pidempään pinnan alla muhineet ongelmat tai erimielisyydet saattavat kärjistyä joulun aikaan.

Perheissä ja parisuhteissa olisikin tärkeää tiedostaa nämä joulun aikaan liittyvät riskitekijät. Lisäksi lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi olisi hyvä osata tunnistaa väkivallan tunnusmerkkejä – pyrkiä rauhoittamaan tilanne tai poistua paikalta. Haluaisinkin näin joulun alla muistuttaa, että oman käytöksen muuttamiseen saa apua. Tähän mahdollisuuteen kannattaa tarttua jo hyvissä ajoin.  

Joulurauhan tavoittamiseksi omat vinkkini tuleville pyhille ovat kärsivällisyys, sisäinen itsensä rauhoittelu, joulumielen tavoitteleminen, ajoittaiset happihyppelyt sekä tasainen vierailu joulupöydässä verensokeritason ylläpitämiseksi.

Rauhallista Joulua ja hyvää Uutta Vuotta toivottaa koko Lyömätön Linja Espoossa ry:n väki!

Janette Helenius

Väkivaltatyön asiantuntija

Lue lisää...