Vuosi on vaihtunut ja on taas tullut aika palata järjestötyön pariin. Henkilökohtaisesti Linjamies konkari vietti joulun ja uudenvuoden välisen ajan ansaituilla vapaapäivillä. Käytännön auttamistyötä hoitivat Linjoilla ansiokkaasti nykyhetken väkivaltatyön asiantuntijat.

Palattuani työhön pidimme läsnä olevien työntekijöiden kesken tiimipalaverin. Palaverissa keskustelimme joulun ja uuden vuoden välipäivien työtapahtumista. Miesten tapaamisia oli työntekijöiden kertoman mukaan toteutunut tasaiseen tahtiin, joten siinä mielessä joulun aika ei ainakaan vielä näkynyt kasvaneina yhteydenottoina. Katsotaan sitten mitä tapahtuu loppiaisen jälkeen, kun paluu arkeen kunnolla tapahtuu?

Tiimipalaverissa tapahtunut keskustelu johti pohtimaan varttuneemman ikäpolven miesten avunhakukokemuksia. Asiantuntijamme kun ovat kohdanneet viime aikoina joukon varttuneempia miehiä, jotka eivät koskaan aikaisemmin ole puhuneet syvällisemmin elämästään ulkopuoliselle henkilölle. Nämä miehet ovat eläneet yli 60 tai jopa 70 vuosikymmentä. Heidän elämässään on tapahtunut monia hyviä asioita, mutta myös sellaisia joista he eivät koskaan elämässään ole voineet puhua kenellekään. Yleisiä kuulumiskertomuksia ovat olleet vain sanat: ” kaikki ihan hyvin, ei mitään ongelmia”. Heidän edessään on ollut vahva puhumattomuuden ja tunteiden näyttämättömyyden muuri, joka on rakentunut heille usein jo edellisen sukupolven ohjeista ja malleista.

Tiimipalaverissa oli mukava kuulla työntekijän kertomaa siitä, miten näiden varttuneempienkin miesten elämä on alkanut avautua uudella tavalla heidän tullessaan Lyömättömään Linjaan. Oli jälleen hyvä kuulla siitä, että miehet ovat kohdanneet toisen ihmisen ja auttajan, joka on antanut heille tapaamisissa sopivasti aikaa ja tilaa. Tässä kuulevassa kohtaamisessa on syntynyt jotain uutta ja merkityksellistä, joka aika ajoin on näkynyt hyvällä tavalla myös miesten kyyneleiden virratessa heidän poskillaan.

Onko puhuminen auttajalle edelleen pelottavaa? Varmasti se on sitä monelle miehelle kuin myös naiselle. On kuitenkin paljon miehiä, jotka ovat voittaneet pelkonsa ja ryhtyneet puhumaan elämänsä asioista uudella tavalla. Auttajina tiedämme kokemuksista sen, miten helpottavaa puhuminen voikaan olla ja erityisesti silloin, kun omat sanat tai teot ovat itselle hävettäviä asioita. Häpeän tunne on kahlitseva ja mieltä ikävällä tavalla painava tunne. Se vaikuttaa myös kielteisellä tavalla itsetuntoon ja saa meidät rakentamaan elämäämme ja itseämme liiaksi muiden ihmisten kautta. Puhuminen on paras keino itselle vaikeidenkin asioiden käsittelyyn ja sen avulla myös häpeän tunne on voitettavissa.  Puhuminen siis kannattaa ja tunteiden näyttäminen on sallittua myös miehille. Näin miehet myös tekevätkin!

Jari Hautamäki
Toiminnanjohtaja
Lyömätön Linja Espoossa ry

facebook_page_plugin