Tasan vuosi sitten huhtikuussa aloitin kymmenen viikkoa kestävän harjoittelun täällä Lyömättömässä Linjassa. Tänä keväänä huhtikuussa aloitin työskentelemisen osa-aikaisena työntekijänä. Olin äärettömän onnellinen ja kiitollinen, kun minua pyydettiin tekemään tätä tärkeää työtä väkivallan katkaisemisen sekä ehkäisemisen parissa. Parasta on myös tietenkin se, että pääsee työskentelemään mahtavien ja ammattitaitoisten työkavereiden kanssa. Uskon, että tässä työssä ja työyhteisössä pääsee kehittämään omaa ammattitaitoaan paljon.

Huhtikuu oli yllättävän rauhallista aikaa, ja sain sopivassa tahdissa sopeutua uuteen työympäristöön. Olen paljon pohtinut tässä viikkojen aikana omaa työnkuvaani väkivaltatyön asiantuntijana, ja sitä miten pystyisin toimimaan mahdollisimman hyvin vastuullisessa roolissani. Minulle itselleni ehdottoman tärkeää, ihmisten parissa tehtävässä työssä, on asiakkaiden kohtaaminen ja se, että saamme asiakkaiden kanssa luotua puolin, jos toisinkin, kunnioittavan ja luottamuksellisen asiakassuhteen. Väkivallasta keskusteleminen ei ole helppoa väkivallan tekijälle eikä myöskään väkivallan kokijalle. Onkin tärkeää, että asiakas, joka tulee meiltä hakemaan apua, saa turvallisen ympäristön, jossa näitä vaikeita asioita voidaan yhdessä käydä läpi. Minulle on tärkeää, että asiakas kokee tulevansa kuulluksi sekä ymmärretyksi.

Jokainen asiakas tulee kohdata aina yksilönä, ja onkin tärkeää herkällä korvalla kuunnella ja lukea asiakasta, jotta voitaisiin löytää työskentelylle niin sanotusti yhteinen kieli, jota molemmat ymmärtävät. Tiedostan, että häpeä on varmasti vahvasti läsnä asiakkaidemme tilanteissa, joten onkin tärkeää tuoda heille esille, ettei toiminnassamme tuomita henkilöitä, ainoastaan se väkivaltainen toiminta. Väkivaltaisen käytöksen takana, voikin olla piilossa äärettömän hyvä ja rakastava ihminen.

Olen käynyt paljon pohdintaa myös yleisesti ottaen aiheesta väkivalta. Minkä takia väkivaltaa ylipäätään on? Mikä saa meidät turvautumaan väkivallan eri muotoihin ihmissuhteissa? Kuinka paljon yhteiskunnassamme on väkivaltaa hyväksyvää toimintaa, asenteita ja ajatusmalleja? Kuinka paljon ihmiset vaikenemisellaan hiljaisesti hyväksyvät ympärillään tapahtuvaa väkivaltaa? Näitä kysymyksiä voisi jatkaa loputtomiin, eikä ihmettelylle tule koskaan loppua. Näitä asioita on kuitenkin hyvä välillä pysähtyä pohtimaan ja pyörittelemään mielessään, jotta väkivallan käsitettä voisi mahdollisimman laajasta näkökulmasta ymmärtää.

Kuten edellä mainitsin, niin väkivalta on hyvin laajakäsite eikä se pelkästään rajoitu vain fyysisiin tekoihin, jonka vuoksi väkivaltaa voi välillä olla hyvin vaikea tunnistaa. Jokainen meistä, on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä turvautunut väkivaltaisiin keinoihin, joka voi siis fyysisen väkivallan lisäksi olla muun muassa myös henkistä, taloudellista tai seksuaalista väkivaltaa. Tunnistan myös, että omassa toiminnassani on joskus piirteitä, jotka voidaan luokitella lähisuhdeväkivallaksi. Minulle itsellenikin, on tullut yllätyksenä tähän työskentelyyn perehtyessä, että kuinka laajakäsite loppupeleissä henkinen väkivalta on ja minkälainen toiminta henkiseksi väkivallaksi lasketaan. Tärkeää olisikin, että väkivallan käsitteistä ja väkivallan eri muodoista puhuttaisiin yleisesti ottaen avoimesti, jolloin ihmiset pystyisivät paremmin tarkastelemaan omaa toimintaansa, tunnistamaan haitallisia käytösmalleja sekä ottamaan vastuun omasta käytöksestään. Olen äärettömän kiitollinen siitä mahdollisuudesta, että olen päässyt työskentelemään Lyömättömään Linjaan, ja olemaan mukana tukemassa ja auttamassa asiakkaita löytämään tietä väkivallattomaan elämään.  

Jokaisella meistä on oikeus ja vapaus turvalliseen elämään sekä turvallisiin ihmissuhteisiin. Sen takia työ, mitä Lyömättömässä Linjassa asiakkaiden kanssa tehdään, on korvaamattoman tärkeää, sekä väkivallan tekijöiden että väkivallan uhrien näkökulmasta.

Honne Syväniemi

Väkivaltatyön asiantuntija

Lyömätön Linja Espoossa ry

facebook_page_plugin